Nää neljä päivä on ollu mun  elämän tyhjimmät. Mä oon ollu vaa yhtenä päivänä koko päivän koulussa. Sillonkin olin vaan ontto kuori.

Kannan Patun pehmolelua mukanani. Olen kai hiukan outo. Hymyilen sen verran kun on pakko ja itken paljon. Joka päivä, kun poistun kotoani, en voi olla ajattelematta kotiin tullessani Patua. Se ois koko perse heiluen tullu mua vastaan. Miks sen piti jättää mut.

Nyt joudun taas oleen yksin.