Nuori tyttö kävelee kotiin. Hän on haikeissa tunnelmissa. Kotiin tulo on aina kaikkein vaikeinta.
Patu on elämässäni koko ajan. En saa häntä mielestäni. Sellaistahan se taitaa olla... Rakkaus. Olisin halunnut, että Patu olisi ollut läsnä, kun rakastuin ensimmäistä kertaa. Olisin halunnut kertoa hänelle, kuka se oli. Olisin halunnut, että olisimme voineet lenkkeillä vielä kerran. Se oli mahdottomuus. Jos voisin saada sut takas, maailma loistaisi taas. elämä olisi taas kaunista. Mutta näiden kuukausien aikana opin, ettei elämä ole kaunista. Elämä on näytelmä, hetki jolloin noustaan lavalle. Esiintymistä. Jonkun muun esittämistä. Joskus "Elämä" nimiseen näytelmään sisältyy rakkaus. Siitä tehdään liian helpon  näköistä. Voi vain rakastaa, aluksi on vaikeaa, mutta voi rakastaa. Happy End. Rakkaus kestää ikuisesti. Oikeastaan elämä on vain tyhjiö, josta ei pääse pois. Rakkaus on typerää, kivuliasta ja tuskaista.
Patu <3 Rakkaus sattuu. Sinäkin.